Vielä viime elokuussa neuvolakäynnillä olin itse hieman huolissani siitä, että poikien puhe ei ollut kehittynyt. Tuolloin heillä molemmilla oli käytössä noin 10 sanaa, mutta lauseita he eivät muodostaneet lainkaan. Sovittiin myös ylimääräinen neuvolakäynti 2,5 vuoden iässä juuri puheenkehitystä kontrolloimaan. Tätä ylimääräistä neuvolakäyntiä ei sitten tarvittu. Syksyn ja talven aikana poikien puhe on mennyt aivan hurjasti eteenpäin. Varsinkin Niisku juttelee koko ajan jotakin ja lauseet ovat jo melkoisen pitkiä. Taivutusmuodotkin alkavat pikkuhiljaa löytymään sanoihin. Nipsu tulee hieman jäljessä, mutta hänenkin kohdallaan kehitys on ollut huimaa. Erityisen iloisia olemme Nipsun puheen kehityksestä, koska se kertoo, että mitään suurempaa kevaa hänellä ei ole.
Viime aikoina on ollut havaittavissa seikka, jota täytyy tosissaan miettiä, kun ensi syksyllä pojat siirtyvät isompien ryhmään päiväkodissa. Pitäisikö heidät mahdollisesti siirtää eri pienryhmiin? Tällä hetkellä Niisku on nopeampi ja parempi puhumaan, joten Nipsu ei saa välttämättä sanottua häneltä kysyttyä asiaa ennenkuin veli on vastannut hänen puolestaan. Kirjoja lukiessamme Nipsu selvästi miettii ja harkitsee vielä, kun Niisku on jo kertonut mielipiteensä tai vastauksensa. Olisiko tarpeen erottaa heidät edes osaksi aikaa, jotta molemmat pääsisivät olemaan enemmän yksilöitä?
Joissain tilanteissa minusta on tehty tarpeeton, kun neuvot ja ohjeet antaakin oma veli. Poikien ollessa keskenään lastenhuoneessa kuulen sieltä Niiskun äänen: "Nipsu, potalle, mennään potalle". Nipsu on siis tekemässä kakkaa ja veli huomauttaa hänelle, mikä olisi oikea paikka tälle. Tai jos toisella on paha mieli, niin toinen rauhoittaa: " Ei mitään hätää". Auton pysähtyessä liikennevaloihin Nipsu huomauttaa turhautuneena jo ensimmäisen odotussekunnin aikana, että mennään jo! Enää minun ei tarvitse kommentoida tähän mitään, koska vastaus tulee velipojalta: "Nipsu, punainen valo, ei voi mennä". Tämä kommunikointi on aivan huippuihanaa! Poikien leikitkin ovat viime aikoina kehittyneet ja erilaiset mielikuvitusleikit ovat jokapäiväisiä. Edelleen rinnakkaisleikit ovat tavallisimpia, mutta myös yhdessä leikkimistä on yhä enemmän havaittavissa. Meillä ei enää ole kahta taaperoa vaan kaksi leikki-ikäistä, jotka kehittyvät ja kasvavat niin hurjaa vauhtia, että äitiä hirvittää. Mihin mun pienet vauvat katosivat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti