Jos olet herkkä tai et todellakaan halua lukea eritteistä, niin kannattaa jättää tämä juttu väliin. Seuraavaksi kirjoitan siitä itsestään, p*skasta.
Niin kuin ehkä tiedät, pojilla on krooninen ummetus. Mistä johtuva, kukaan ei tiedä eikä ketään kiinnostakaan asiaa selvittää tai mitenkään hoitaa. Syntymästä lähtien heille on syötetty ummetuslääkettä, aluksi kuuriluontoisesti vähäisiä määriä. Viime elokuusta lähtien he ovat saaneet joka ikinen päivä pussin pegorionia. Välillä ollaan yritetty vähentää lääkitystä siinä kuitenkaan onnistumatta.
Ajattelin, että nyt olisi oiva hetki lääkityksen purkamiselle. Poikien pitäisi oppia juomaan muistakin kuin umpinaisista nokkamukeista ja sen opettelu tietää väistämättä maito- ja vesivahinkoja. En jaksaisi miettiä, kuinka suuri osa lääkkeistä meni vaatteille ja sitten tehdä uutta sekoitusta. Aloitimme lääkkeen vähentämisen todella maltillisesti: joka toinen päivä annoksen puolitus. Tällä tavalla mentiin kolme viikkoa. Niiskun suolisto tottui vähentyneeseen määrään yhtä pahempaa päivää lukuunottamatta hyvin. Mutta Nipsun tilanne... Nipsu on aina tehnyt useammat kakat päivässä, ja useat tarkoittaa siis noin 3-8 pientä kasaa joka ikinen päivä. Nyt lääkkeen vähentämisen myötä Nipsun vaipassa on tavaraa 5-12 kertaa päivässä. Jos vaipan vaihtaa heti, niin viimeistään puolen tunnin päästä siellä on uusi annos. Jos vaipan vaihtaa puolen tunnin päästä, niin viimeistään 5 minuutin kuluttua siellä on uusi annos. Peppu on tietenkin rikki kaikesta rasvauksesta huolimatta. Pottaan ei tule mitään, pahimpana peppurikkopäivänä pojat istuivat puoli tuntia potalla tuloksetta ja kahden minuutin kuluttua tulokset tulivat vaippaan. Nipsu istuu 98 % valveillaoloajastaan, joten ymmärrätte varmaan, että pepun iho on kovilla muutenkin. Ainoa keino antaa ilmakylpyjä on potalla oleminen.
Kun lähdetään ulos, ensin vaihdetaan vaippa Nipsulle. Sitten ulkovaatteet päälle ja ehkä uusi vaipan vaihto. Ulkona vaihdetaan kerran tai kaksi vaippa. Tänään lounaan jälkeen ei yllättävästi tullut mitään vaippaan. Pojat sänkyihin ja vartin päästä sieltä kuului huuto, koska normaalin riehumisen seurauksena Nipsu oli kellahtanut kumoon. Menin rauhoittelemaan ja samalla tuli nenään tuttu lemu: vaipan vaihtoon. Takaisin sänkyyn. 10 minuutin päästä uusi huuto ja menen takaisin lastenhuoneeseen: taas lemuaa.
Mitä siis meidän arkeen kuuluu: kirjaimellisesti p*skaa, erittäin usein p*skaa. Kyllästymiseen asti p*skaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti