Vihdoin ja viimein postilaatikossa oli päätökset poikien päivähoitopaikoista. Päätös oli sellainen kuin toivoimmekin. Pojat pääsevät lähistöllä olevaan pieneen päiväkotiin. Meitä lähinnä oleva päiväkoti on järkyttävän suuri yksikkö ja pahin pelkoni ei onneksi toteutunut eikä heitä sijoitettu sinne. Vielä on epäselvää Nipsun avustajatilanne. Henkilökohtaista avustajaa Nipsu ei tule saamaan, se on varma. Tarkoituksena on, että pojat sijoittuvat pieneen integroituun ryhmään, jossa olisi ylimääräisenä aikuisena ryhmäavustaja. Ryhmäavustajasta ei siis ole vielä tehty päätöstä.
Elokuussa meidän perheessä alkaa aivan uudenlainen arki. Pojat ovat päiväkodissa maksimissaan 7 tuntia päivässä neljänä päivänä viikossa. Yhden päivän viikosta he ovat Isimiehen kanssa kotona, Isimies tekee osittaista työviikkoa. Minä jatkan opiskelujani päivisin. Varsinaisia opintoja minulla on jäljellä enää vähän, opintoihin liittyvät työharjoittelut sen sijaan vievät pitkän aikaa. Nyt pitääkin alkaa selvittää, haluaisiko joku ottaa keski-ikää lähestyvän tuplaäidin osapäiväiseen harjoitteluun ja vielä mahdollisesti joustaa lasten sairastuessa. Kuulostaa suhteellisen epätoivoiselta ainakin omaan korvaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti