Koska pari viimeistä kuukautta meillä on nukuttu levottomasti, niin päätin tähän samaan konkurssiin tuttien poisjättämisestä. Meidän piti luopua tuteista jo alkuvuodesta, mutta lomareissun vuoksi sitä siirrettiin. Tutit ovat olleet meillä ainoastaan unikäytössä. Viime viikon perjantaina leikkasin tuteista päät pois ja kerroimme pojille, että tutit menivät rikki. He saivat itse tutkia niitä ja todeta, että tutteja ei voinut enää käyttää. Sen jälkeen heitimme ne yhdessä roskikseen. Tässä vaiheessa ei tullut mitään vastakommentteja, eivät ilmeisesti ymmärtäneet kunnolla asiaa. Ilta meni aivan normaalisti. Kun pojat nostettiin sänkyihin ja iltasatu oli luettu, alkoi järjetön huutokonsertti. Rauhoittelin poikia vuoron perään. Jos toinen meinasi jossain vaiheessa nukahtaa, niin toinen sai huudollaan taas nukahtajan herätettyä. Ekana iltana huutokonsertti jatkui tunnin ja 10 minuuttia. Seuraavina iltoina vähensin rauhoittelujani, ja huutokonsertin pituuskin lyheni vähitellen. Niisku on jo sopeutunut ilman tuttia nukahtamiseen, Nipsulle asia on selvästi vaikeampi ja hän huutelee sängyssä pidempään. Olen säästänyt itseäni sillä, että päiväunet on perjantaista eiliseen nukuttu ulkona rattaissa ja olen kävellyt heidät uneen. Tänään nukuttiin päikkäritkin sisällä ja nukahtaminen onnistui "vain" 20 minuutin huudolla.
Pojat nukahtivat alkuvuodesta hienosti itsekseen, eikä heitä tarvinnut mitenkään nukuttaa. Sairastamisten myötä kaikki muuttui. Nyt tavoitteena on taas päästä tuohon itsekseen nukahtamiseen. Tämä vaatii sinnikkyyttä ja pitemmän ajan taktikointia, mutta uskon sen onnistuvan. Minä olen hoitanut poikien nukuttamiset perjantaista lähtien, koska Isimies on hövelimpi näissä asioissa, ja tunnustaa sen itsekin. Yhtenä ongelmana on vielä Niiskun yöheräämiset: hän herää useita kertoja yössä ja haluaa, että minä tai Isimies jää lastenhuoneeseen sängyn viereen. Tästä vieroittaminen on vielä edessä.
Nispun sähköhoitojakso päättyi ja laite palautettiin sairaalaan. Samalla Nipsun kädenkäyttöä videoitiin, ja tätä videota verrataan viime syksynä tehtyyn samanlaiseen testiin (sillä on joku oma nimensä, en nyt vaan muista mikä). Oman havaintoni mukaan sähköhoidolla ei ollut mitään merkittävää vaikutusta käteen. Käsi on rentoutunut pikku hiljaa ja Nipsu tutkii sitä välillä oikealla kädellään, mutta tämä on pitkä ajan tulosta eikä niinkään seurausta sähköhoidosta.
Nipsun vakituinen fysioterapeutti palasi taas töihin. Huippua! Sekä minä että Nipsu tykätään hänestä kovasti. Seisomateline on nyt vihdoin saatu fiksattua siten, että sitä voi käyttää. Edelleen siitä puuttuu yksi vartalotukivyö, joten Nipsua ei voi jättää siihen hetkeksikään yksin. Otamme vihdoin ja viimein (puolen vuoden odottelun jälkeen) seisomatelineen aktiiviseen käyttöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti