torstai 7. huhtikuuta 2016

Pyöräkärry ja lusikkaharjoittelua

Ollaan kotiuduttu. Paluulentokin meni kivasti, mun vieressä istui päiväkodissa työskentelevä vanhempi nainen, joka monta kertaa sanoi, miten hienosti pojat käyttäytyi ja jaksoi olla paikoillaan ilman kiukuttelua reilu 6 tuntia. Lämmitti mieltä, kun sai vieraalta ihmiseltä tuollaiset kehut. Pojat ovatkin vieraskoreita ja kiukuttelevat sitten kotona senkin edestä.

Nukkumisten kanssa on ollut taas suuria vaikeuksia kotona ollessa. Niisku jätti jopa yhtenä päivänä päiväunet kokonaan väliin. Saa nähdä miten tuon nukkumisen kanssa alkaa sujumaan, pinna on melkosen kireellä sen suhteen. Ei voi muuta tehdä, kuin pitää rutiinit samanlaisina ja toivoa parasta.

Heti kotiin tultua aloitimme lusikkaharjoittelut. Pojille ruokalautanen nenän eteen ja lusikka käteen. Niisku suoriutui alusta lähtien mallikkaasti: ruokaa meni suuhun ja lusikka oli oikein kädessä. Nipsun kanssa kaksi ekaa harjoittelupäivää olivat tuskaiset: Nipsu vain nuolaisi ruokaa lusikasta, mutta mahaan asti ei päätynyt paljon mitään, eikä hän suostunut syötettynäkään ottamaan mitään. Nipsu sitten huusi sen pari päivää nälkäänsä, ennenkuin tilanne rauhoittui. Nyt Nipsukin saa syötyä jotain itse omalla lusikalla ja munkin lusikalla tarjoama ruoka kelpaa välillä. Sotku on ihan uskomaton. Meillä on käytössä Ikeasta ostetut muoviset "paidat" kaukalomallisen ruokalapun kanssa, jotka kyllä suojaavat paitaa sotkeentumasta, mutta kun sitä ruokaa menee myös housuille ja sukille, ja tietenkin pöydälle, lattialle, seinille, ikkunaan. Ruokailun jälkeen kun alan siivota sotkuja, niin pojat haluavat auttaa, tulevat siis tallustelemaan ja ryömimään pöydän alle, mistä kaavin puuroa. Voi kiesus!!

Ostettiin tällainen pyörän peräkärry.


Nyt päästään käymään aamupäivisin leikkipuistossa ilman turhaa stressiä siitä, että on kiire takaisin kotiin syömään lounasta. Meidän lähin leikkipuisto on kuitenkin parin kilometrin päässä, joten rattailla kävellen sinne menee puolisen tuntia. Lisäksi voidaan kesällä tehdä retkiä pidemmällekin, kun pojat tottuvat istumaan kärryn kyydissä. Tänään testasin kärryn, ja hyvin se kulkee pyörän perässä. Ostin samaan konkurssiin itselleni uuden polkupyörän, mutta uuden pyöränkin kanssa reidet olivat ensimmäisen ylämäen jälkeen hapoilla ja hiki virtasi selkää pitkin. Kertoo paljon surkeasta kunnostani, toisaalta pyöräily on loistavaa arkiliikuntaa. Nyt vain hyviä pyöräilykelejä toivomaan!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti