Ei lomaa ilman sairaalaa

Lomareissusta jäljellä alle puolet. Ensimmäiset päivät meni todella kivasti, kun vaan otettiin rennosti poikien ruokailujen suhteen tai syömättömyyden itse asiassa. Nipsu maistelee mukavasti sormiruokaa, ja mahaankin asti on alkanut päätymään jotain. Niisku ei edelleenkään suostu syömään sormin, muutaman kerran ollaan annettu hänen sotata kunnolla lusikan kanssa idealla, että jos jätkää kiinnostaisi itse lusikalla syöminen. Jogurttia ja hedelmäsoseita on siis syötetty pojille viikon verran kun mikään muu ei oikein maistu. Mutta en ota stressiä, aloitetaan reissun jälkeen kotona taas kunnon ruokailut. Yksi syy huonoon syömiseen on myös kivulias ummetus, joka vaivaa molempia. Pegorionia menee molemmille reilu annos, ja Nipsun tilanne näyttää nyt muutaman päivän kipuilujen jälkeen helpottuneen. Niiskun ummetus on vaikeampaa. En ymmärrä, miten tilanne pääsi näin pahaksi, vaikka ruokaa menee tosi vähän ja juomista tyrkytetään koko ajan. Niiskun suolisto ei toiminut kolmeen päivään ollenkaan ja kipuitkut alkoivat olemaan jo tuskaista kuunneltavaa. Tänään aamulla käytiin hotellin lääkärin juttusilla ja hän kertoi, mitä peräpuikkoja voisi apteekista ostaa. Yritettiin hoitaa asia hotellilla, mutta suolisto ei vaan toiminut. Niisku alkoi olla jo ihan loppu. Päätettiin lähteä sairaalaan. Siellä Niiskulle laitettiin ensin peräruiske ja odoteltiin vähän aikaa, mutta mitään ei tapahtunut. No sitten asia hoidettiin melko väkivalloin. Pidin Niiskun käsistä kiinni ja poika huusi tuskasta koko ajan. Tukos saatiin onneksi pois. Mäkin itkin, kun pojan kipua oli niin karsea seurata.

Viimeiset kaksi päivää on ollut rankkoja siis poikien huonon olon vuoksi. Molemmilla on lisäksi kova yskä ja flunssa, mutta niiden kanssa pärjätään. Nyt toiveissa on helpompi loppuloma, kun vatsakivut hellittävät.

Olen kuullut lapsista, jotka nukkuvat pitkät päiväunet. Tai jotka yleensäkin nukkuvat, kun on paljon uutta mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa. Ei meillä. Yöunet ovat jääneet täällä 9-10 tuntiin ja päikkäreitä pojat nukkuvat vajaan tunnin. Muutamana päivänä ollaan saatu heidät nukkumaan kahdet lyhyet unet, kun väsymys on jo aamupäivästä ollut kova. Silloinkin he ovat nukkuneet eri aikaan, joten omaa aikaa meillä vanhemmilla ei ole ollut. Toisaalta en ole kauheasti kaivannutkaan omaa aikaa. On ollut mukava seurata poikien touhuja, kehitystä eri alueilla on viime aikoina tullut niin valtavasti. Nipsun kanssa oltiin lasten uima-altaassa, kolmannella kerralla Nipsu jo nautti vedessä olosta, vielä kuitenkin tiukasti mun sylissä. Muut roiskivat ja riehuvat lapset pelottavat Nipsua, ja siksi uimaan totuttelu on hankalaa. Niiskun kanssa yritettiin kerran uima-altaassa oloa, mutta siitä ei tullut mitään. Tuon kerran jälkeen jokailtainen kylpykin on ollut täällä Niiskun kanssa hankalaa. Joku vedessä pelottaa häntä.

Niiskun takertuminen minuun on onneksi helpottanut reissun aikana. Tai no pojasta on kuoriutunut utelias joka paikkaa tutkiva kääpiö. Kun Niiskun päästää irti rattaista, niin hän on heti juoksemassa johonkin suuntaan. Enää ei roikuta äidin jalassa kuten ennen. Olemme myös antaneet Nipsun tutkia rantakaduilla paikkoja. Joskus saamme ihmetteleviä/paheksuvia katseita, miksi tuollainen peppukiitäjä on kävelykadulla. Nipsu näyttää toisten silmissä ehkä vielä vauvalta, vaikka onkin jo 1,5-vuotias taapero. Nipsu tylsistyy nopeasti rattaissa oloon ja musta on tärkeää, että hänkin pääsee "jaloittelemaan". Vaatteet ja oikea käsi ovat kylläkin ihan mustia iltaisin, mutta mitä se haittaa.