lauantai 23. tammikuuta 2016

Isoja jätkiä

Viime viikot ovat olleet raskaita. Niisku on ollut hiton kiukkuinen taapero; kitinää, huutoa ja mun kaulassa roikkumista lähes koko valveillaoloaika. Oletettavasti tähän on syynä tuloillaan olevat kulmahampaat, toisella puolella pilkottaa jo vähän valkoista ikenen lomasta ja toisellekin puolelle puhkeaa pian. Ainakin toivon, että syynä kiukkuun on hampaat. Silloin on toivoa, että iloinen poika tulee pian takaisin. Nipsullakin pilkottaa toinen kulmahammas, mutta hänellä hampaan puhkeaminen ei ole tuottanut mitään ylimääräistä tuskaa, vaan Nipsu on ollut oma aurinkoinen itsensä.

Jonkinlaista edistymistä on tapahtunut ruokapuolella. Tähän asti olen tehnyt pojille kaikki ruuat erikseen; keittänyt lihat, kalat ja vihannekset sekä tehnyt niistä sopivia soseita. Mielessä on ollut jo pidemmän aikaa, että noista erillisistä ruuista täytyisi päästä eroon ja totuttaa pojat "normaaliin" ruokaan. Tein ison satsin tavallisia lihapullia ja sen jälkeen lihapullia sipulilla maustettuna. Jätkät suostuivat syömään niitä! Pikkuhiljaa lisäsin lihapullan osuutta ruuasta tuttujen ruokien seassa ja tietenkin pienensin ne tarpeeksi pieneksi. Mutta näin sain heidät syömään ensimmäistä aikuisten ruokaa. Seuraavaksi oli vuorossa tomaattikastikkeessa haudutettu kanafilee. Ostin viime vuoden lopulla facen monikkomammojen suositteleman Crock Pot -haudutuspadan ja muutaman käyttökerran perusteella se on loistava vehje. Aamulla pataan kanafileet ja purkki valmista tomaattikastiketta; ruoka on valmista parin tunnin päästä.


Vain perunoiden tai riisin keitto erikseen. Padassa lihasta tulee niin mureaa, että siitä saa helposti haarukalla riivittyä pojille sopivia pieniä paloja. Tällä viikolla ollaan syöty siis joka päivä tuota kanatomaattikastiketta, pojille se maistuu jo hyvin, itselleni kuudes päivä peräkkäin on liikaa. Näin pikku hiljaa uutta makua tuttujen lemppariruokien joukkoon sekoittamalla pojatkin saadaan siirrettyä isojen jätkien ruokavalioon. Enää en tee toista makaronilaatikkovirhettä (tarjosin makaronilaatikkoa uutena ruokana pelkästään, ilman totuttelua), silloin ruokailu jäi yhteen lusikalliseen.

Myös muiden asioiden yhteydessä on taas tullut ilmi, kuinka varsinkin Niisku pelkää kaikkea uutta. Pulkassa istuminen oli alussa ihan kamalaa molempien mielestä, mutta muutamien kertojen jälkeen pulkkailu alkoi sujumaan ja nyt se on jo kivaa. Niiskulle on laitettu housuvaippoja vähän aikaa, kun päällä on ollut paita bodyn sijasta. Pojan mielestä housuvaipan pukeminen on kamalaa. Ensimmäiset kerrat oli suoraa huutoa, mutta päivien kuluessa housuvaippakin on enää pienen kitinän arvoinen juttu.

Ulkoilu on alkanut sujumaan meillä yhä paremmin. Molemmat pojat viihtyvät pihalla päivästä riippuen 20-60 minuuttia, pulkan kyydissä istuen tai palloa potkien. Nipsukin potkii palloa omalla tyylillään, peppukiito onnistuu hitaasti mutta varmasti lumella ja pallon perässä on mukava mennä. Itse nautin siitä, että saan raitista ilmaa ja vaihtelua päiviin.

Nipsun tyylinäyte pallopelissä


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti