Sairasta porukkaa

Viikonlopun saldoksi saatiin siis:

• minä: kuume, oksennustauti ja poskiontelotulehdus
• Nipsu: kuume, korvatulehdus ja oksennustauti
• Niisku: kuume ja korvatulehdus

Jolloin ihmeen konstilla Niisku onnistui välttämään ykätaudin, vaikka syövät Nipsun kanssa samoja leluja ja heitä syötetäänkin samalla lusikalla. Omasta puolesteni voin todeta, että sairaalan päivystys toimi yllättävän nopeasti ja tehokkaasti sunnuntai aamulla. Olisin voinut mennä lääkäriin vähän aikaisemminkin, niin tämä julmetun karmea huimaus ja oksettava olo eivät ehkä olisi päässeet näin pahaksi. Jälkiviisaus on parasta viisautta, eikös vaan.

Koko tämän viikon olen siis potenut ei niin hauskaa oloa, joka muistuttaa raskauspahoinvointia yllättävän paljon. Nyt vaihtoehtona ei ole ollut sohvan pohjalla koomailu, vaan pojat on pitäneet mut hyvin työn touhussa. Kun poikien antibiootit alkoivat vaikuttamaan, niin virtaa alkoi löytyä taas ihan uudella tavalla. Niiskun lempiharrastus on kävellä lelu kädessä keittiön ja olohuoneen ympäri. Myös kaikkien tavaroiden heittäminen on tällä hetkellä kivaa. Ja joka välissä pitää yrittää lyödä veljeä päähän, mieluiten jollakin kovalla lelulla.

Mutta enää viikko jouluun, yhtäkään lahjaa en ole vielä ostanut, jossain vaiheessa tulee kiire.