Kitinäpäivät

Joulun aika meni rauhallisesti ja onneksi kaikki olivat terveinä. Oltiin nelistään kotona, syötiin hyvin ja ulkoiltiin päivittäin.

Niisku kävelee jo todella hienosti ulkona toppapuvussa ja talvikengissä, vaikkakin epätasainen alusta aiheuttaa kaatuilua ja kitinää. Mutta siihen nähden, että poika on oppinut kävelemään vasta noin kuukausi sitten, niin mielestäni kävely ulkovaatteissa menee upeasti. Niisku viihtyy selvästi paremmin ulkona aikaisempaan verrattuna ja varsinkin leikkipuistossa vierailu sai hänet innostumaan. Liukumäki on vähän pelottava vielä, mutta kaikki muu on kivaa. Tästä seuraakin ongelma. Nipsu ei pysty paksuissa vaatteissa peppukiitämään ulkona ja tottakai poika kyllästyy nopeasti. Haluaisin ulkoilla poikien kanssa päivittäin ja totuttaa Niiskua liikkumaan, mutta Nipsua pitää kantaa koko ajan ja siirtää paikasta toiseen ja muutenkin viihdyttää hullun lailla. Tykkään talvesta, mutta juuri nyt kolmen kuukauden lomailu jossain lämpimässä paikassa houkuttaisi paljon. Aikahyppy ensi kevääseen tai siihen hetkeen, kun Nipsukin oppii seisomaan, olisi mahtavaa.

Olimme kaksi yötä vanhempieni luona kylässä. Kolmen tunnin ajomatka ajoitettiin päiväunien aikaan, menomatkalla Niisku huusi puoli tuntia ja paluumatkalla Nipsu sai raivareita. Pinna oli siis kireällä vanhemmilla. Emme ole kesän jälkeen olleet poissa kotoa öitä, joten jännitin vähän miten vierailu sujuu. Niiskulla on tällä hetkellä voimakas vierastusvaihe ja poika ripustautui mun ja Isimiehen kaulaan kiinni kolmeksi päiväksi. Yöt menivät onneksi loistavasti, pojat nukahtivat matkasänkyihin nopeasti ja nukkuivat aamuun asti heräten vain muutaman kerran aamuyöstä.

Eilen palasimme takaisin kotiin. Sen jälkeen kaikki aika on mennyt kitistessä ja huutaessa. Ilmeisesti vierailun aiheuttama stressi tai mikälie purkautuu. Nipsu puree minua koko ajan, mikään kielto ei tehoa. Tai voiko yksi-vuotias edes ymmärtää kieltoja vielä.

Nipsun fysioterapian yksi ensi kevään tavoitteista on korkeaan polviseisontaan tukea vasten pääseminen. Tämä tavoite täyttyi juuri ennen joulua. Nipsu harjoittelee uutta taitoaan koko ajan, mikä on loistavaa treeniä keskivartalon hallintaan. Seuraava etappi olisi sitten seisomaan nouseminen tukea vasten, mutta siihen motoriset taidot eivät vielä riitä. Polviseisonnan oppiminen on kuitenkin tärkeä välivaihe ja herättää toiveita siitä, että seisominenkin jossain vaiheessa onnistuu. Itse toivon kaikkein eniten sitä, että Nipsu oppisi kävelemään. Hyvin todennäköisesti Nipsun vasen käsi jää ns. apukädeksi, mutta itse pidän tärkeämpänä jalkojen toimintaa. Tuntuu kauhealta kirjoittaa tällaista, mutta koen kävelytaidon olevan kuitenkin niin tärkeän. Jos Nipsun motoriset taidot eivät kävelyyn riitä, niin siihenkin meidän on sopeuduttava ja sen asian kanssa tullaan toimeen.