Diagnoosi

Heti kolmantena päivänä poikien syntymän jälkeen lääkäri kertoi, että Nipsun aivoverenvuoto tulee näkymään jollakin tavalla hänen elämässään. Miten, sitä ei kukaan voi etukäteen tietää.

Pojat kävivät sairaalassa keskoskontrolleissa kolmen kuukauden välein. Kaikilla käynneillä on ollut mukana lastenlääkäri, sairaanhoitaja, neurologi ja fysioterapeutti. Ensimmäisessä kontrollissa pojat olivat iältään noin 3 kuukautta korjattua ikää (korjattu ikä on ns. kehitysikä, joka lasketaan lasketusta ajasta). Tuolloin todettiin, että Nipsulla on havaittavissa jo toispuoleisuutta. Hänen vartalonsa oli vino eli vasen kylki oli enemmän supistuneena kuin oikea ja pää oli vinossa asennossa. Lisäksi vasemman käden toiminnot olivat heikommat. Vielä ei kukaan puhunut mitään mahdollisesta diagnoosista eikä tietenkään noin pienelle sellaista voinut tehdäkään. Mutta mikä tärkeintä, fysioterapeutti alkoi jumppaamaan Nipsua tuosta kontrollista lähtien; eli helmikuusta 2015 kotonamme on käynyt 1-2 kertaa viikossa maailman ihanin ja parhain fyssari Nipsua tervehtimässä.

Vaikka fyssarin jumppahetket ovat tärkeitä, niin ne ovat kuitenkin vain 45 minuuttia kerran tai kaksi viikossa. Pienen vauvan tärkeimmät jumpparit ovat äiti ja isä. Aluksi saimme ohjeita siitä, miten Nipsua piti kantaa, jotta vasen puoli vartalosta saisi venytystä. Mahdollisimman usein vasemmalle kädelle piti antaa erilaisia sensomotorisia tuntemuksia. Hieroimme kättä, kutittelimme sitä, koskettelimme erilaisilla esineillä. Laitoimme aktiviteetit Nipsun vasemmalle puolelle, jotta se puoli aktivoituisi. Emme pitäneet Isimiehen kanssa Nipsulle mitään omia jumppahetkiä, vaan pyrimme siihen, että fyssarin antamat ohjeet olisivat osa arkea. Pyrin jokaisen vaipanvaihdon yhteydessä hieromaan vasenta kättä edes muutaman sekunnin (niin kauan kuin Niisku pysyi hiljaa ja tyytyväisenä, mikä ei ollut pitkää aikaa). Ostimme myös ensimmäisen jumppavälineen Nipsulle: vibraattorin. Isimies sai luvan kanssa mennä Kaalimadon verkkokauppaan valitsemaan parasta vibraa. Ja onhan se hieno!  Hiljainen ääni ja monta erilaista värinätoimintoa, ja se on edelleen jokapäiväisessä käytössä, kun Nipsun kättä aktivoidaan sillä.

Yksinkertaisia välineitä, jolla kädelle annetaan erilaisia tuntokokemuksia.

Huhtikuun lopulla olimme taas kontrollikäynnillä sairaalassa. Tuolloin noin 6 kuukauden korjatussa iässä Nipsu sai diagnoosin: hemiplegia spastica, vasemmanpuoleinen ja yläraajapainotteinen. Itse sairaalakäynnillä asiasta ei sen kummemmin puhuttu, neurologi vain kertoi, että asia näyttää selvältä ja fysioterapiaa jatketaan. Käynnin jälkeen kotiin tuli potilaskertomukset, ja vasta kun näin sen kirjoitettuna, ymmärsin asian raadollisuuden. Minulla on cp-vammainen poika. Kuinka kauhealta voikaan kahden kirjaimen yhdistelmä kuulostaa.