Kuvittelin, että osittaiselle hoitovapaalle jäädessäni, aamut olisivat rauhallisia, ei olisi stressiä. Ja haaveilin myös siitä, että minulle itselleni jäisi jostain ihmeen syystä ylimääräistä aikaa vain itseäni varten. Hahahaa.
Kelan osittaisen hoitovapaan ehtona on, että teen töitä maksimissaan 30 tuntia viikossa. Olen myös allekirjoittanut (ja esihenkilöni myös) sopimuksen, jossa tämä vahvistetaan. Käytännössä tämä on tarkoittanut, että töitä on saman verran kuin aikaisemminkin (tai hieman enemmän), mutta aikaa on vain vähemmän.
Tähän yhdistetään kahden pikkupojan ja yhden isomman miehen sairastama kurkunpääntulehdus. Pidän etäopetusta, kun kuumeinen lapsi saa pahan laryngiitti-kohtauksen. Tänä korona-aikana on etätyön ja sairasloman välinen raja häivettynyt. Jos minulla on kotona kipeä lapsi ja kipeä puoliso, niin minun ei todellakaan kuuluisi olla töissä.
Kun seuraava lapsi sairastui, ennakoin tulevaa ja peruin koko päivän työrupeaman saman tien. Mutta en tällöinkään pystynyt perumaan sitä kokonaan, siirsin vain puolikkaan päivän etäilyksi.
Kaunista ruskaa takapihalla. Katsoin viikonlopun sääennustetta. Aurinkoa, lämmintä. Perjantaina Isimiehen kunto ei sallinut vielä ajomatkaa. Lauantaina päivällä kysyin häneltä varovasti, että miltä tuntuu, helpottaako jo?
Lauantaina iltapäivällä ajettiin mökille. Päätös lähdöstä tehtiin pikaisesti ja pakkaamiseen ei kulunut kauan aikaa. Perillä mökin lämmittämiseen meni tovi, puuhella ei alkanut kunnolla vetämään. Kävimme yhdessä ihailemassa upeaa tähtitaivasta. Lapset laitettiin nukkumaan ja menin yksin saunaan. Rauha.
Sunnuntaina kävin pitkällä kävelylenkillä. Ruskan värit olivat upeat. Laitoin ruuan puuhellalla ja nautin järvessä jäähdytettyä cavaa. Illalla saunottiin vuoroissa. Isimies antoi minulle laatuaikaa saunalla. Otin kuumat löylyt ja kävin järvessä uimassa monta kertaa. Nyt ymmärrän avantouimareita; se fiilis kun nousee kylmästä vedestä!
Laitoin Wilmaan maanantaille poissaoloilmoituksen: vietetään pitkä viikonloppu mökillä. Teemme etätyöpäivän mökiltä.
Pienet hetket, ne pienet täydelliset hetket. Ruskan värit, kylmä järvivesi, kynttilän liekki pimeässä mökissä, tähtitäivaan tuijottelu. Kaiken sen kaaottisen arjen keskellä, jos vain muistaisin nämä hetket.
Ei tämäkään mökkireissu täydellinen ole. Siihen on sisältynyt jo yhdet pissapyykit (jää kotiin pestäväksi); ei mitään tekemistä -huutoja; noin kymmenen veljesten välistä riitaa. Mutta tässä ympäristössä ne on jotenkin helpompi kestää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti