Hyvä fiilis koulusta

 Kaksi koulupäivää takanapäin. Ja kaikilla on pääosin hyvä fiilis. Niisku on pohtinut koulun aloitusta selvästi Nipsua enemmän. Niisku on kiukutellut viimeiset viikot ja itku on ollut herkässä pienistäkin vastoinkäymisistä; hän on edelleen herkempi kuin veljensä, vaikka rohkeutta on vuosien myötä tullutkin. 

Tällä viikolla on saatu paljon asioita järjestykseen. Maanantaina päivällä puhelimeen kilahti wilma-viesti. Nipsun luokan opettaja ehdotti tapaamista seuraavalle päivälle, jotta voisimme käydä yhdessä vielä läpi Nipsun tuentarpeet. Samalla pääsisimme tapaamaan avustajaa. Aivan loistavaa, että opettaja otti yhteyttä! Tiedän, että hänen ei olisi tätä tarvinnut tehdä. Pidimme keväällä tiedonsiirtopalaverin etäyhteydellä ja kävimme jo tuolloin läpi käytännön asioita. Juhannusviikolla vierailimme Nipsun, fyssarin ja toimintaterapeutin kanssa koululla; katsoimme tuolloin vielä töissä olleen rehtorin avustuksella Nipsun tuolin, pulpetin ja muut käytännön asiat. 

Tiistaiaamuna kävelimme Nipsun kanssa koululle, tämä oli samalla koulumatkan harjoittelua. Opettaja ja avustaja vaikuttivat mukavilta, ensivaikutelman perusteella odotan yhteistyön sujuvan hyvin. Avustaja on Nipsun mukana myös iltapäiväkerhossa. Pojat aloittavat iltiksessä ensi viikolla, kun oma lomani loppuu. Terapeutit aloittavat myös ensi viikolla Nipsun tapaamisen iltapäiväkerhossa, viikottaiset vakkariajat näiden osalta on jo sovittu. Kuntoutussuunnitelma meni vanhaksi heinäkuun lopussa, ja uusi tehdään vasta syyskuussa Lastensairaalan kaaoksen vuoksi. Onneksi Kelakin on ollut äärimmäisen joustava! Laitoin Kelaan hakemuksen, jossa pyydettiin terapioiden jatkoa ja viikon sisällä hakemuksesta myönteinen päätös kilahti sähköpostiin. 

Joten tällä hetkellä kaikki näyttäisi sujuvan hyvin. Mitään erityistä huolenaihetta tai stressiä ei yllättävää kyllä ole. Mutta tyypilliseen tapaani minähän osaan stressata ihan mistä vain. Sain eilen ehkä elämäni ensimmäisen migreenikohtauksen, tai ainakin niin oletan, ihan itse tein diagnoosin. Päänsärky yltyi aivan yllättäen niin kovaksi, että poikien pyöräilylenkki päättyi oksentamiseen tien poskeen. Olo oli niin järkyttävä, että en mielelläni sellaista usein enää koe. Eli nyt stressaan sitä, että saan migreenin useinkin riesakseni.