Onko teilläkin eteisen lipaston päällä epämääräinen kasa, kokoelma tavaroita? Inhoan kasoja, ja lipaston päällinen on pakko raivata noin kerran viikossa tai se pursuaa lattialle asti. Nyt siinä on vakioesineet: pussillinen puhtaita kangasmaskeja, kosteusrasvatuubi, viime kesästä yli jääneet porkkanan siemenet (odottavat kevättä), nenäliinapaketti ja noin 3 kynää. Näiden lisäksi pienten lasten keskittymiskysely, jonka saimme juuri takaisin, kun päiväkodin hoitajat olivat sen täyttäneet.
Nipsulla piti olla uudet neuropsykologiset testaukset jo syksyllä. Edellisen kerran hän kävi testeissä hieman vajaa 5 vuotiaana (juttu täällä). Tuolloin todettiin, että ne pitää uusia eskarivuoden aikana. Onneksi soitin tammikuussa Lastensairaalaan ja kysyin asiasta. Apotista johtuen olimme "hukkuneet" järjestelmään. Muistin asian itse, kun tuli aika ilmoittautua kouluun. Ilmoitimme molemmat pojat normaalisti lähikouluun, Nipsun kohdalle lisätietoja varmasti kaivataan myöhemmin.
Neuropsykan testit alkoivat viime viikolla. Päiväkodin palaute, jonka veimme sairaalaan mukanamme, oli karua luettavaa. Toisaalta olen iloinen siitä, että samat haasteet, joiden kanssa kotona painimme, ovat arkipäivää myös päivähoidossa. Tämä vahvistaa omaa käsitystäni siitä, että ei ole kyse vain omasta lyhyestä pinnastani.
Millaista tukea koette lapsen tarvitsevan hänen siirtyessään kouluun? Lastentarhanopettajan kirjoittama vastaus: "Tarvitsee aikuisen välitöntä tukea ja muistuttamista joka tilanteessa."
Neuropsykan käyntejä on jäljellä vielä kaksi. Sen jälkeen on neurologin vuoro. Sitten saamme arvion ja suosituksen siitä, minkälaista tukea poika tarvitsee kouluun mennessään. Liikuntavamman vuoksi tuen tarve on ilmeinen: Nipsu tarvitsee apua pukemisessa, ruokailutilanteissa ja hienomotorisissa tehtävissä. Mutta entäs tuo nepsy-puoli?
Helmikuu on jännittävää aikaa muutenkin. Kahden viikon päästä Nipsulle laitetaan ensimmäistä kertaa botoxia. Botox pistetään vasempaan hemijalkaan. Tarkoituksena on inaktivoida lihas, joka kääntää jalkaterää sisäänpäin. Pistoksen jälkeen saamme kotiin tutun sähkölaitteen. Aktivoiva sähköhoito kohdennetaan lihaksiin, jotka kääntävät jalkaterää suoraan ja ulospäin. Tällä kaikella pyritään siihen, että hemijalan virheasento saataisiin vähenemään.
Mitä muuta meidän perheelle kuuluu? Tilanteeseen nähden kai ihan hyvää. Aurinko paistaa, kukaan ei ole flunssassa, aikuiset etätöissä, lapset eskarissa. Minä olen hiihtänyt melkein päivittäin. Olimme loppiaisviikolla Ylläksellä mökkilomalla, maiseman vaihdos oli aivan mahtavaa. Kotiin palatessa alkoivat Etelä-Suomen lumimyräkät ja meidän lähimetsäänkin tehtiin koneella ladut.
Kornia tai ei, mutta elämä voittaa, taas kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti