Reilun viikon päästä allekirjoitetaan paperit meidän uudesta kodista. Muutetaan ensin vuokralle kesän ajaksi ja viimeistään heinä/elokuun vaihteessa päästään uuteen taloon. Suuntana on naapurikunta Vantaa.
Hirveästi on tietysti järjesteltäviä asioita. Väliaikainen vuokra-asunto on reilu 10 neliötä pienempi kuin nykyinen koti, eikä siinä ole tietenkään niin hulppeita varastotiloja kuin meillä nyt on. Joten olen myynyt ylimääräistä tavaraa, mökille on viety säilytykseen jotakin ja vuokrakämpän nurkat tulevat varmasti olemaan täynnä purkamattomia pahvilaatikoita koko siellä asumisen ajan.
Tärkein ja huolestuttavin asia muutossa on poikien päiväkotiasiat. Samana päivänä, kun saimme vahvistuksen asuntotarjouksemme hyväksymisestä, laitoin päiväkotihakemuksen Vantaalle. Poikien pitäisi päästä kesäloman jälkeen elokuun alussa uudella seudulla johonkin hoitoon. Soitto alueen palveluohjaajalle oli karua kuultavaa: täynnä, täynnä, täynnä. No meillä on auto, joten kuskaamme sitten kauemmas (mikä ei ole kiva juttu, koska se tuo arkeen hirveää sählinkiä ja joustamattomuutta). Sitten saimme postia Vantaalta. Heidän lakisääteinen velvollisuutensa järjestää päivähoito alkaa 4 kuukautta hakemuksen jättämisestä eli syyskuun alkupuolelta, älkää irtisanotko Espoon hoitopaikkoja vielä. Toki tiesin tämän lakivelvoitteen. Mutta ei kai se voi noin mennä???
Hyvin hyvin harvoin työpaikan ja asunnon vaihdot menevät niin, että asiat olisivat tiedossa 4 kuukautta etukäteen. Entä jos muuttaisimme Turusta tai Ivalosta?
Mutta vedän syvään henkeä ja uskon, että tilanne järjestyy jotenkin. Nipsun asiat huolettavat eniten. Hänelle pitää saada paikka, mihin on resursoitu enemmän henkilökuntaa. Ja tietenkin pahin skenaario on se, että pojat ohjataan eri päiväkoteihin. Jos näin tapahtuu, mitä sitten tehdään? En tiedä.
Juuri nyt onni ja ilo uuden kodin löytymisestä on pientä. Suurimpana mielessä on huoli arjen sujumisesta syksyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti