sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Kaipuu muutoksesta

Loppukesä on ollut ilmoiltaan loistava: ollaan ulkoiltu paljon ja tankattu lämpöä talven varalle. Silti minua on jo etukäteen ahdistanut tulevan syksyn kylmyys, kurakelit ja kaiken nielevä pimeys.


En ole tyytyväinen nykyiseen olotilaan: kaipaan jotain muutosta, oikeastaan ihan mitä vain. Uusi työ, uusi harrastus, uusi arjen rytmi, uusi koti, uusi paikka, uusi maa, mitä tahansa uutta. Helpointa olisi aloittaa uusi harrastus, erityisesti liikuntaan liittyvä, koska se pitää mielenkin virkeänä.

En tykkää syksystä. Tämä syksy tuntuu erityisen vaikealta, vaikka se ei ole edes alkanut. On pakko saada negatiiviset ajatukset pois päästä ja kääntää mielenkiinto johonkin itselle mieluisaan.

Ensimmäiseen ahdistukseen auttaa aina suklaa. Poikien syödessä tänään iltapalaa otin salaa suklaata. Käännyin ilmeisesti liian nopeasti ja Nipsu ehti nähdä suklaapalan katoavan suuhuni (tai sitten pojasta on tullut selvännäkijä). Joka tapauksessa kirkasääninen kysymys kuului: miksi sinä äiti otit suklaakarkin? Nooooh... äiti otti sellaista aikuisten suklaata... 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti