Viime talvena aloimme käymään uimahalleissa säännöllisen epäsäännöllisesti. Uimahallikäyntejä oli talvikauden aikana kuitenkin alle kymmenen. Näillä käynneillä pojat uskalsivat istua kahluualtaassa (jossa vettä siis lapsen istuessa on alle kainalon) ja leikkiä leluilla. Edelleen vettä roiskivat muut lapset saivat aikaan paniikin ja naamaan roiskuneet pisarat olivat katastrofi. He kuitenkin halusivat itse lähteä uimahalliin, joten jatkoimme altistusta. Nipsu pelkäsi alkuun jopa suihkutiloissa, mutta hänen kohdallaan helpotti, kun ostimme uimatossut. Nipsun tasapaino on heikko, joten häntä tottakai pelotti liukkaalla lattialla kaatuminen. Tossuilla Nipsun olo muuttui varmemmaksi.
Pari viikkoa sitten Oulun reissulla kävimme kaksi kertaa tuttavaperheen kanssa uimarannalla. Ranta oli erittäin loiva ja vesi helteisen lämmintä. Mukana olivat tuttavien 3 hieman isompaa lasta. Näillä kahdella uimareissulla Niisku uskalsi pienen painostuksen ja tuttujen lapsien johdattamana tulla veteen niin syvälle, että se ulottui rintaan asti. Pienen hetken Niisku jopa kellui vedessä kellukkeiden ja renkaan varassa. Molempien poikien kohdalla oli huomattavissa, että mielenkiinto vettä kohtaan on ehkä voittamassa pelon.
Tänään kävimme Leppävaaran maauimalassa. Paikka oli aivan tupaten täynnä. Mutta tapahtui jotain mahtavaa! Sekä Nipsu että Niisku tulivat veteen, kelluivat pitkän aikaa renkaidensa varassa ja polskivat vedessä. Lastenaltaassa oli juuri sopivasti vettä 75-100 cm. Ensimmäistä kertaa pojat ymmärsivät veden ihanuuden. Toisten lasten roiskeet haittaavat edelleen, mutta jokainen roiske naamaan ei enää aiheuta paniikkia.
Tästä on hyvä jatkaa. Nipsu sai maksusitoumuksen allasterapiaan kolmeksi kerraksi. Syyskuussa saamme siis lisäneuvoja, miten viimeinen este ylitetään ja lapsi uskaltaisi kastaa päänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti