keskiviikko 15. elokuuta 2018

Hyvästi Lastenlinna

Ensimmäisen kerran kävin Lastenlinnassa melko tarkkaan 4 vuotta sitten. Tuo eka kerta koettiin yhdessä Isimiehen kanssa ilman lapsia. Pojat olivat Lastenklinikan teho-osastolla ja me aikuiset kävimme juttelemassa psykiatrian ammattilaisen kanssa tunnesiteen luomisesta keskoskaapeissa makaaviin rääpäleisiin.



Ekan kerran jälkeen käyntejä Lastenlinnassa on ollut paljon. Neurologin kontrolleja, fyssarin kanssa jumppamatolla temppuilua, toimintaterapeutin kanssa leikkimistä, mittaamista ja punnitsemista, kipsiortoosien valamista, sähkölaitteiden testaamista, päikkäreiden nukkumista eeg-piuhat päässä. Unohtuiko jotain? 

Tänään kävin Lastenlinnassa Niiskun kanssa keskoskontrollissa. Juteltiin neurologin kanssa ja Niisku näytti kuperkeikan sekä pomput trampalla. Fyssari kävi pyörähtämässä huoneessa, mutta lähti muihin hommiin kuperkeikan nähtyään ja kuultuaan polkupyörästä ilman appareita. Todettiin yhdessä neurologin kanssa, että vuodessa on tapahtunut hurjaa edistymistä. Syöminen ja aistiherkkyydet ovat helpottaneet. Vessa-asiat ovat vielä hakusessa, mutta ne tulevat ajan kanssa, sitten joskus. Mun mielestä Niiskun osalta kontrolleja ei enää tarvittaisi, varmuuden vuoksi tsekataan tilanne kuitenkin vielä ennen kouluikää. 

Tämä oli jäähyväiskäynti Lastenlinnassa. Nipsun kohdalla käynnit jatkuvat loppusyksyllä, mutta silloin menemme parin sadan metrin päähän, Uuteen Lastensairaalaan. Sitä vierailua odotan suurella innolla, ihanaa nähdä uusi rakennus, joka on tehty lapsille. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti