Pako mökille

Tutkintooni liittyvä työharjoittelu päättyi pääsiäisviikolla. Virallinen valmistumispäiväni on huhtikuun lopussa, jolloin saan tutkintopaperit kotiin. Palaan omaan vanhaan työhöni ensi maanantaina, joten tämän viikon olen "lomaillut". Lainausmerkeissä sen vuoksi, että tästä viikosta en saa rahaa mistään, ja olen samalla tehnyt päivittäin töitä. Lähes neljän vuoden poissaolon jälkeen omaan duuniin palaaminen hirvittää hiukan ja sitä pitää valmistella etukäteen aineistoja tekemällä ja ehkä tärkeimpänä henkisesti valmistautumalla.

Otin tähän "lomaviikkoon" myös pienen irtioton arkikuvioista. Vein pojat keskiviikkoaamuna päiväkotiin ja lähdin ajelemaan mökille päin. Olin sopinut nuohoojan kanssa treffit mökille puolen päivän aikaan. Aurinko paistoi ja lunta oli melkein polveen asti. Pulkan avulla sain raahattua tavarani mökille parin sadan metrin matkan, kun auto piti jättää kauemmas tien varteen. Mökillä on vanha puuhella, jota edelliset asukkaat eivät käyttäneet. Haluan sen ehdottomasti käyttöön ja nuohoojan oli tarkoitus tsekata hormin kunto. Siltä osin käynti meni pipariksi. Hellan pelti oli jäätynyt kiinni, eikä sitä saatu aukaistua.

Tämä ihanuus pitää saada toimimaan. 

Tullessa mökissä oli +1 astetta lämpöä sisällä. Koska hellaa ei voinut käyttää, lämmitin mökkiä pelkästään takan avulla. Nukkumaan mennessä mittari näytti jo +9, hurraa! Läppäri oli mukana, koska tarkoitus oli tehdä töitä, mutta eihän kohmeisilla sormilla mitään voinut tehdä. Sen sijaan villatumput kädessä makuupussin sisällä pystyi hyvin lukemaan romaania. Mukanani oli Eve Hietamiehen teos Hammaskeiju. Se jatkaa Antti ja Paavo Pasasen Yösyötöstä ja Tarhapäivästä tuttua tarinaa. Hekottelin ja välillä myös itkin yksinäni mökillä kirjaa lukiessa. Suosittelen! Tarhapäivä oli itselleni pettymys, mutta tämä kolmas kirja upposi minuun täysin.

Kirjan luvun ohessa tein mökillä myös pieniä hommia, kuten asensin pimennysverhon makkarin ikkunaan ja suunnittelin tulevan kesän remontteja. Mökki ja sauna ovat asuttavassa kunnossa, mutta jotta siellä olisi huoletonta ja mukavaa olla, parannettavaa on paljonkin. Koska lottovoittoa ei ole vieläkään tullut, pitänee tyytyä pieniin korjauksiin.

Alunperin tarkoituksenani oli yöpyä mökillä vielä toinenkin yö, mutta vesisade ja pesuveden puute saivat lähtemään kotiin jo torstaina illalla. Laiskotti niin paljon, että avannon hakkaaminen vesisateessa ei houkuttanut. Ja yllättävää kyllä, ikävä kahta pientä apinanpoikasta kohtaan oli jo suuri. Meillä tosiaan asuu nykyään kaksi pientä apinaa: viime aikojen suurinta huvia on painiminen, pieruvitsit ja leikkiröyhtäily.