keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Toistoa, paljon toistoa

Ei saa vertailla lapsia keskenään, tiedän sen. Mutta ei sille mitään mahda. Varsinkin, kun meidän pojat ovat identtisiä, mutta lähtökohdat elämään ovat niin täysin erilaiset.

Tiedän, että Nipsulla tulee olemaan liikuntavammansa vuoksi erilaisia haasteita myös muilla osa-alueilla. Jo nyt on selvää, että hahmottaminen on vaikeaa. Alla olevassa kuvassa näkee kärjistetysti poikien eron. Olimme WeeGee-museossa lastenfestareilla sunnuntaina ja siellä oli tuollaisia paloja, joista sai tehdä haluamiaan kuvioita. Niisku sai välittömästi ideasta kiinni, Nipsu ei opastamisen jälkeenkään ymmärtänyt miten paloja voi laittaa toisiinsa kiinni ja rakentaa kuvioita. Nipsu ei myöskään osaa tehdä yksinkertaistakaan palapeliä.



Harjoittelu, toisto ja edelleen toisto. Kun asioita toistetaan kymmeniä ja satoja kertoja, aivoihin muodostuu pysyvä muistijälki ja niin Nipsukin oppii. Mutta riittääkö vajaa 4-vuotiaan kärsivällisyys? Ei. Eikä riitä aina äidinkään. Nipsu ymmärtää yhä useammin sen, että hän ei osaa tehdä jotain asiaa yhtä hyvin kuin veljensä. Itkuhan siitä tulee. Yritän selittää ja kannustaa, mutta joskus suru ja epätoivo hyökyy päälleni: mitä tästä tulee? Jaksanko ja osaanko tukea Nipsua oikealla tavalla, kasvaako hänelle hyvä itseluottamus vammastaan huolimatta? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti