perjantai 27. lokakuuta 2017

Sähköhoitoa, hammasvahinko ja huolta

Aloitetaan sähköhoidosta. Käytiin viikko sitten Lastenlinnassa hakemassa sähkölaite Nipsulle. Kysesssä on taas neljän viikon pituinen aktivoiva sähköhoitojakso. Tarkoituksena on tehdä Nipsun kanssa vasemman nilkan koukistusharjoituksia, joita sähkö vahvistaa. Nipsulla on tuo koukistusliike pikkuhiljaa löytymässä ja toivottavasti jossain vaiheessa se auttaisi löytämään poikaa myös paremman kävelytyylin. Kyseessä olevat lihakset ovat sellaisia, joita me käytämme koko ajan ajattelematta. Kun minä kävelen, niin nilkkani koukistuu eteenpäin astuessa ja jalan heilahtaessa taakse nilkka suoristuu. Nipsulla jalka raahautuu maata vasten kävelyn aikana.




Sähköhoito ja Niiskun silmätulehduksen hoitoon saamat tipat unohtuivat eilen illalla, kun hoidettiin heiluvaa hammasta. Olin juuri menossa torstaina päivällä tärkeään kokoukseen, kun puhelin soi ja näytöllä luki puhelun tulevan päiväkodista. Tuskanhiki ehti tulla jo ennenkuin sain vastattua. Nipsu oli kaatunut päiväkodissa, suoraan naamalleen, verta oli tullut suusta ilmeisesti paljon ja etuhammas heilui uhkaavasti. Hoitajat suosittelivat hammaslääkärissä käyntiä. Isimies lähti paikan päälle. Samalle päivälle ei enää saatu lääkärin aikaa eikä tilanne vaikuttanut niin akuutilta, että se olisi vaatinut päivystystä. Tänään käytiin sitten lääkärissä, joka antoi vain ohjeeksi syödä kaksi viikkoa pehmeää ruokaa. Toivotaan, että rautahampaaseen ei tullut vaurioita. Ikenen sinertävän ruskea väri on hurjan näköinen.

Hammasvahinkoa huolestuttavampaa on se, miten kaatuminen tapahtui. Päiväkodin hoitajien mukaan Nipsu kaatui suorin vartaloin eteenpäin. Ei liukastunut, ei kompastunut, kukaan ei tönäissyt, kädessä ei ollut mitään. Miksi oikeasta eli normaalista kädestä ei tullut suojarefleksiä? Mistä kaatuminen johtui? Nipsun ollessa kyseessä huolikäyrä nousi heti maksimiin. Ei kai kyseessä ollut jokin kohtaustyyppinen juttu, epileptinen kaatuminen? Meillä on sovittuna normaali kontrolliaika neurologille marraskuun lopulle, mutta otin silti yhteyttä hoitavaan tahoon. Neurologi soitti tänään klo 16 jälkeen (!) ja laittoi varmuuden vuoksi lähetteen eeg-tutkimukseen. Itseäni alkoi epäilyttämään jälkikäteen, että reagoinko sittenkin liikaa ja huolestuinko turhasta. Mutta parempi ottaa varman päälle. Edellisestä eeg:stä on aikaa jo kaksi vuotta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti