Viime viikonloppu oli pitkästä aikaa rauhallinen. Ei ollut pakollisia menoja, ei mitään etukäteen sovittua. Päätimme lähteä retkeilemään lähiympäristöön. Lauantaina oli Villa Elfvikin kesäkauden päättäjäiset, pienestä mainostuksesta huolimatta paikalle oli löytänyt puoli Espoota ja ruuhka oli sen mukainen. Sunnuntaina ajelimme Porkkalaan retkeilemään rauhallisemmissa maisemissa. Parkkipaikalta rantakallion grillikatokseen oli matkaa reilu puoli kilometriä ja maasto oli melko hankalaa. Nipsu jaksoi reippaasti kävellä koko menomatkan, vaikka hän pitikin kädestä kiinni huonon tasapainonsa vuoksi. Kantorinkka oli mukana varmuuden vuoksi ja siihen turvauduttiin paluumatkalla autolle, kun Nipsu osoitti väsymisen merkkejä.
Nyt kun mökki on laitettu talvikuntoon, haluaisin meille perheenä jonkin yhteisen tekemisen tai harrastuksen. Päätimme jo kesällä, että pojat eivät tarvitse arki-iltoihin mitään säännöllistä harrastusta. Mielestäni 3-vuotias saa riittävästi virikkeitä ja erilaista tekemistä jo pitkän päiväkotipäivän aikana. Nipsulla on lisäksi fysio- ja toimintaterapiat vähintään 2 kertaa viikossa.
Mutta jokin yhteinen meidän perheen juttu. Retkeilemme paljon luonnossa, mutta haluaisin sen lisäksi "jotakin". Uiminen on harrastus, jota kokeilimme viime keväänä. Pojat arastelivat aluksi uimahallia todella paljon, mutta nyt kotona suihkussa käyminenkin on helpottunut eikä vettä kohtaan ole enää niin kovaa pelkoa. Nipsu varsinkin pelkäsi uimahallien suihkutiloissa muita lapsia ja aikuisia. Osittain tätä pelkoa vähensi uimakenkien hankinta: Nipsu pelkäsi kaatuvansa liukkaalla lattialla, mutta kenkien kanssa hän tunsi olonsa vakaammaksi eikä liukastumisen vaaraa enää ollut. Kunhan alkuviikosta alkanut syksyn kolmas flunssakierros saadaan päätökseen, niin lähdemme taas testaamaan uimista koko perheen voimin. Tavoitteena olisi saada pojat muualle kuin kahluualtaaseen ilman suurta huutoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti