Ensin ajatuksena oli tulla Oulusta takaisin kotiin yhden yön taktiikalla - eli pysähtyä matkan varrella yhdeksi yöksi. Pojat eivät millään jaksaisi istua autossa reilua 600 kilometria. Etsin majoituspaikkoja nelostien varrelta enkä löytänyt mitään kivaa, ainakaan sopuhintaan. Sitten mietin toista vaihtoehtoa: junallako kotiin? Jo lyhyen pohdinnan jälkeen junamatka alkoi kuulostaa houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Keskiviikkona puolen päivän aikaan Isimies saattoi minut ja pojat Oulun juna-asemalle, etsimme omat paikkamme leikkivaunusta, annoimme Isimiehelle lähtöhalit ja minä valmistauduin hermoja koettelevaan matkaan. Vaikka pojat matkustaisivat vielä ilmaiseksi junassa, ostin yhden lastenlipun. Tämä oli loistava ratkaisu! Mahduimme kaikki kolme mainiosti istumaan kahdelle paikalle. Omilla paikoilla oli hyvä syödä eväitä ja käydä muutenkin välillä rauhoittumassa.
5,5 tunnin matka sujui yllättävän nopeasti. Pojat leikkivät välillä leikkipaikalla. Kun siellä tuli ruuhkaa, siirryimme omille paikoille lukemaan kirjoja, katsomaan Muumeja pädiltä tai värittämään värityskirjoja. Ravintolavaunussa käytiin syömässä pullat. Ainoa seikka, joka aiheutti minulle lisää harmaita hiuksia, oli vessakäynnit. Vessat olivat todella likaisia, lavuaari ei vetänyt, käsipyyhe oli loppu.
Yhtään raivaria ei saatu. Helsingistä meidän piti vielä jatkaa matkaa lähijunalla ja bussilla ennen kotiinpääsyä. Tässä vaiheessa matkarattaissa kiemurreltiin ja kitistiin, mutta rusinapurkit ja muovipussiin pakatut murot pelastivat loppumatkan.
Taas kerran osoitus siitä, että elämä helpottaa. Puoli vuotta sitten en olisi suostunut moiseen suoritukseen yksinäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti