Äitiä väsyttää

Väsyttää, koko ajan väsyttää. Haluaisin olla kärsivällinen, pitkäpinnainen ja kaikessa johdonmukainen äiti. Ja olenkin. Silloin kun saan nukkua.

Olen aikaisemminkin kertonut (täällä) meidän nukkumishaasteista. Niisku on alkuvuoden nukkunut yllättävän hyvin, heräten vain joskus kerran yössä. Hän on ollut aina pojista se huonommin nukkuva ja enemmän heräilevä osapuoli. Jotta elämä ei olisi liian täydellistä, Nipsu on koko alkuvuoden heräillyt öisin huutamaan. Kauhukohtauksia, läheisyyden kaipuuta, pahoja unia, jossain vaiheessa pelkäsin myös alkavaa epilepsiaa, mitä lie olleet nuo heräilyt. Muutaman viikon ajan näytti jo siltä, että Nipsunkin unet rauhoittuivat. Kerrossänkyyn nukahtaminen sujuu suhteellisen helposti, iltojen nukkumistaistelut ovat tältä erää ohi.

Tilanne oli siis rauhoittunut. Kunnes flunssa iski. Viime viikolla pojat olivat terveinä kaksi päivää, ja lauantaina alkoi uusi (tai se sama vanha) tauti. Tuntikausia öisin yskimistä, äidin huutamista ja kaikkien kehnoa nukkumista.

Tottakai lapset nukkuvat huonosti ollessaan kipeitä. Mutta meillä huonoa nukkumista on ollut siitä lähtien, kun pojat syntyivät. Oli tauti tai ei, jollakin on jokin ongelma ja yöllä heräillään.

Sain viime viikolla nukkua yhden yön rauhassa. Se tunne aamulla hyvien yöunien jälkeen: keho on levollinen, mieli raikas ja olen täynnä energiaa.

Väsyneenä kierre on valmis: syön huonosti, paikkaan kehnoa oloa herkuilla, en jaksa liikkua. Selkäsäryt lisääntyvät ja yöunet ovat entistä katkonaisempia puutuvien käsien vuoksi. Tiedän, että omaan vointiin voi helposti vaikuttaa paremmalla ruokavaliolla ja arkiliikunnalla. Mutta itselläni kaikki hyvinvointi lähtee nukkumisesta: olen aina tarvinnut paljon unta. Yksi hyvin nukuttu yö kuukaudessa ei riitä.