Huomasin äsken, että blogin katsomisessa on rikottu 10 000 raja! Ja olen ottanut omat katsomiset tästä pois, joten ilmeisesti joku muukin vaivautuu lukemaan juttujani. 😍😍
Tekstini eivät ole hienoa proosaa ja kuvani ovat kännykällä otettuja nopeita räpsyjä. Blogini toimii terapeuttina ja päiväkirjana, se kertoo meidän arjesta ja selviytymisestä.
Upeaa, että jaksatte olla mukana! Kiitos teille kaikille.
Tykkään lukee tätä sun blogia! Meidän esikoinen syntyi myös erittäin pienenä keskosena ja hänelle sitten todettii 4 asteen aivoverenvuoto. Meidän kohdalla ei vaan lääkäri ollu yhtä ystävällinen kun teillä, kun totes vaan asiasta kertoessaan että teidän poika tuskin kävelee koskaan. Sun blogi on auttanu mua suuresti selviämään arjesta ja ajattelemaan myös että aika näyttää ja nyt vaan täytyy nauttia vauva-arjesta.
VastaaPoistaSuperihanaa, että olet löytänyt blogini! Poikien ollessa pieniä yritin imeä tietoa ja tarinoita joka paikasta. Aloittaessani blogin kirjoittamisen yksi ajatuksistani oli, että joku samankaltaisessa tilanteessa oleva löytäisi tänne ja saisi vertaistukea.
PoistaNiinkuin itsekin totesit, niin yritä nauttia vauvasta. Lapset ovat selviytyjiä ja he yllättävät aina meidät vanhemmat. Yksi suurin opetus, jonka opin cp-liiton kurssilla on, että kokemani suru on omaa suruani ja sitä ei saa siirtää lapseen. Rajoitteet ovat vain omassa päässä (tai tässä tapauksessa useimmiten aikuisten päässä).
Tykkään lukee tätä sun blogia! Meidän esikoinen syntyi myös erittäin pienenä keskosena ja hänelle sitten todettii 4 asteen aivoverenvuoto. Meidän kohdalla ei vaan lääkäri ollu yhtä ystävällinen kun teillä, kun totes vaan asiasta kertoessaan että teidän poika tuskin kävelee koskaan. Sun blogi on auttanu mua suuresti selviämään arjesta ja ajattelemaan myös että aika näyttää ja nyt vaan täytyy nauttia vauva-arjesta.
VastaaPoista