lauantai 5. marraskuuta 2016

Päiväunet historiaan

Pojat ovat olleet flunssassa loppuviikon. En vienyt heitä torstaina päiväkotiin, koska Nipsu oli niin räkäinen. Torstaina, perjantaina ja tänään käytiin taistelua päiväunien nukkumisesta ja jätkät veivät lopulta voiton joka päivä. Aina kun toinen oli nukahtamassa, niin toinen aloitti pelleilyshown. Lopulta tänään tehtiin päätös, että kotipäivinä päiväunia ei enää yritetä nukkua. Meidän vanhempien kannalta päätös on raskas, koska yhtään lapsivapaata lepohetkeä päivissä ei enää ole. Toisaalta päätös oli helpottava, koska meillä on taisteltu päiväunien kanssa jo pidempään. Nukkumattomuuteen ei ole meillä vaikuttanut aamupäivän aktiviteetin määrä: vaikka olemme olleet puistossa leikkimässä lähemmäs kaksi tuntia, niin uni ei ole tullut helposti jos ollenkaan.

En ymmärrä, miten jotkut saavat lapsensa nukkumaan jopa yli neljävuotiaana päikkärit. Hatunnosto heille.

Niisku tippui eilen illalla tuolista ja löi nenänsä voimakkaasti pöydänreunaan, jonka seurauksena nenästä valui verta todella paljon. Minun lauantaipäivän huippuhetkeni oli se, että sain Niiskun päällä olleen upouuden vaalean paidan kokonaan verestä puhtaaksi. Kun arki on raskasta, ilon aiheita löytyy joka puolelta, vaikka puhtaasta pyykistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti