torstai 8. syyskuuta 2016

Koska tämä loppuu?

Vähän normaalia rankempi päivä taas takana.

Nipsulla nousi kuume eilen illalla tosi yllättäen ja poika kipuili ilmeisesti korvaansa. Pronaxenin avulla saatiin onneksi yö nukuttua suhteellisen hyvin.

Aamulla vein Niiskun päiväkotiin Nipsun jäädessä kotiin sairaslomalla olevan Isimiehen kanssa. Kävin luennolla ja pikaisen ruokakauppakeikan jälkeen hain Niiskunkin hoidosta kotiin. Lounaan jälkeen alkoi normaalit kuviot. Pojat istuivat potalla ilman tulosta. Sitten omiin sänkyihin päiväunille  (se meidän parisängyssä nukuttaminen toimi vain kerran, sitten sekin touhu meni pahemman luokan pelleilyksi). Puoli tuntia hyppimistä sängyissä ja molemmat tekee kakat. Vaippojen vaihto; tänään päiväunet tulivat jo tunnin kuluessa alkuperäisestä sänkyyn menosta, jee!

Päikkärien jälkeen kitinää ja itkua puolin sun toisin. Nipsulle tulee 3 kertaa kakat vaippaan ennen päivällistä ja ihon kunto alkaa jo huolettaa. Päivällinen keskeytyy Niiskun osalta, kun vatsaa kipristelee kesken ruokailun. Potalla käynti ilman tulosta ja ruokailu jatkuu. Ruuan jälkeen Nipsu ehtii kakkaamaan vaippaan, kun siivoan pöytää. Mennään potalle. Molemmat tekevät pienet kakat pottaan. Mennään ulkoilemaan. Molemmat tekevät ulkona kakat vaippaan. Tullaan sisälle. Syödään iltapuuro. Mennään potalle. Molemmat tekevät kakat pottaan. Tehdään iltapesut ja mennään lukemaan kirjoja sohvalle. Niisku tekee kakat vaippaan. Mennään sänkyihin, luetaan iltasatu ja toivotetaan hyvät yöt. Nipsu nukahtaa melkein heti. Niisku huutelee sängystä, hetken päästä huuto yltyy. Tuli kakat vaippaan. Eikun vielä kerran pesulle. Pienen kiukuttelun jälkeen Niiskukin nukahtaa.

Vähän ketuttaa. Ehkä hieman myös väsyttää. Meillä ei siis ole kahta vauvaa, meillä on kaksi yli kaksivuotiasta poikaa. Ihan joka päivä ei ole onneksi näin paha, huomenna on välipäivä tästä meidän arkisesta paskashowsta, eikös vaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti