Uudet suunnitelmat

Viikko sitten oli Lastenlinnassa kontrollikäynti, jossa oli mukana neurologi ja fysioterapeutti. Myös toimintaterapeutin piti olla käynnillä, mutta säästösyistä hän ei päässytkään. Jouduimme perumaan käynnin toukokuussa Niiskun rokon vuoksi ja tällä uudelle ajalle toimintaterapeuttia ei enää saatu. Käynti oli sikäli tärkeä, että kuntoutusjakso päättyy heinäkuun lopussa ja sitä ennen pitää täyttää kaikki hakemukset ja paperit Kelaan. Siihen paperirumbaan meneekin muutama tunti.

Meillä oli kahden tunnin aika Linnassa, myös Niiskun keskoskontrolli oli samalla kertaa. Niiskun osalta ei ollut mitään erityistä huolta, hänen jalkateränsä ovat edelleen sisäänpäin kääntyneet, mutta nivelet ovat niin pehmeät, että syytä huoleen ei ole. Jos puheenkehitys ei edisty seuraavan puolen vuoden aikana, niin neuvolan kautta saamme yhteyden puheterapeuttiin. Ummetukseen sain taas samat vanhat neuvot eli nestettä ja kuitupitoista ruokaa. Näihin kommentteihin olen jo niin kyllästynyt, että en enää näe tarpeelliseksi mainita ummetusta tai ainakaan en siihen pyydä keneltäkään apua; yritämme hoitaa asiaa itse omalla ammattitaidottomuudella.

Nipsun asioita mietittiin pidemmän aikaa. Kuvattiin kameralla peppukiitoa, seisomaannousua ja kävelyä taaperokärryn kanssa. Paljon uusia juttuja tulee syksylle. Lonkat kuvataan elokuussa ja ortopedille saatiin lähete, jotta hän katsoisi tarkemmin lonkkien asentoa. Elokuussa on myös tarkoitus mennä tekemään Nipsulle ortoosit jalkoihin. Ortoosit ovat jonkinlaiset tukisidokset, joiden tarkoitus on pakottaa jalka oikeaan asentoon. Nipsulle ortoosit tehdään yökäyttöä varten. Jotkin tuet Nipsu tarvitsee jalkoihin myös päiväkäyttöön, mutta sitä fyssari ja neurologi pohtivat vielä jossakin isommassa tiimissä. Vaihtoehtoina ovat dafot, tukiremmit ja jotain muutakin mistä meikäläinen ei ymmärrä mitään. Puhuttiin myös kävelyharjoittelusta ja siihen saatavista apuvälineistä. Syksyllä otetaan käyttöön joko rollaattori ja dallari. Käden käyttöä tukemaan saatiin koko käden pituinen lasta, joka siis pakottaa kyynärnivelen suoraksi. Kelalta haetaan fysioterapiaan jatkoa, nyt käynnit pitäisi saada 60 minuutin mittaisiksi ja uutena terapiamuotona toimintaterapia alkaa syyskaudella.

Hirveästi siis kaikkea uutta.

Toivon todella, että yhteistyö päiväkodin kanssa alkaa sujumaan. Olisi niin mahtavaa, että he ottaisivat osan kuntoutusvastuusta itselleen. On uuvuttavaa tehdä kaikkia harjoituksia iltaisin päiväkotipäivän jälkeen kotona. Kävin viime viikolla päiväkodissa täyttämässä papereita ja samalla juteltiin poikien ryhmän hoitajan kanssa. Hän tuntui mukavalta ja aikaansaavalta ihmiseltä, ja minulle jäi käynnistä hyvä fiilis. Katsoin päiväkodin tiloja nyt uusin silmin. Kun helmikuussa tutustuin tiloihin, niin en todellakaan osannut miettiä mahdollisia Nipsun tarvitsemia apuvälineitä. Päiväkodin tilat ovat sisältä ahtaat, ja rollaattorilla siellä liikkuminen on käytännössä mahdotonta. Entäs sitten seisomateline? Nipsun pitäisi olla siinä tunti päivässä. Telineen kuskaus edestakaisin kodin ja pk:n välillä on kova urakka, mutta lyhyissä arki-illoissa tunnin seisoma-aika telineessä on pitkä, eihän siinä muuta oikeastaan ehdi tehdäkään. Ja jos Nipsu on telineessä pk:ssa, niin onko hän silloin eristettynä muiden lapsien toiminnasta? Niin paljon kysymyksiä ja huolenaiheita.

Yritetään nauttia pitkästä kesästä ja murehtia syksyä vasta, kun sen aika koittaa.